Toisena päivänä tuntui kuin ei olisi koko kesätaukoa ollutkaan laskemisen osalta. Vuosselin ollessa kiinni kovan tuulen vuoksi, reilejä tuli koluttua, vieläpä enemmän kuin perjantaina. Ruokatauolla käytiin pikasesti hurraamassa suomi yhdistetyn hopealle, ihan vain siksi, että on tullut sekin sitten tehtyä. Loppuilta laskettiinkin ilman taukoja mm. selättäen kuumottavan ylöspäin menevän hänkän!
Sitä fiilistä, kun pääsee laskemaan niin kermasia settejä, tosi pitkän ajan jälkeen, on vaikea sanoin kuvailla! Uusia temppuja ei tullut opittua, eikä opeteltua, mutta pääasia oli erityisen hyvä laskufiilis. Uusi laskuasu palveli hienosti, vesisateesta huolimatta. Reissu oli onnistunut ja tosi hyvät fiilikset jäi. Vaikkakin hyndän puuttuminen olisi voinutkin tunnelmaa latistaa. Ei sitä voisi parempaa aloitusta kaudelle kuvitella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti